Kartanon valokuva-albumeista

Kartanosta löytyi kaksi valokuva-albumia, useita ns. käyntikorttialbumeita, lukuisia yksittäisiä kuvia ja iso pino käyntikorttikuvia. Vanhimmat kuvat ovat 1850-luvulta, esittäen kauppaneuvos Johan Lindroosia (1798-1862) ja hänen puolisoaan Cecilia Gustava Lindroosia (1812-1899). Albumeissa esitellään herrasväen vapaa-ajanviettoa vuosisadan vaiheessa ja satunnaisesti myös kartanon palkoillisia.

 Jostain syystä etelän puolen kuisti on ollut suosittu kuvien ottopaikka. Ensimmäisessä kuvassa Cecilia Lindroos poseeraa kahden tyttärentyttärensä välissä. Kuvan takana on teksti ruotsiksi: "Jenny oli 20. Alma oli 19. Isoäiti oli 78 vuotta."

 Seuraavassa kuvassa on kartanon isäntä Torsten Costiander tyttäriensä Alman ja Jennyn kanssa. Jennystä tuli myöhemmin tunnettu spiritisti, joka oli kirjeenvaihdossa Pekka Ervastin kanssa mutta se on toisen tarinan aihe.

Kartanossa on ollut aina koiria. Muistan itse kun esittelykierroksella oli kerran mukana vanha nainen, joka oli lapsuudessaan piikonut kartanossa. Palkkapäivänä hän tuli hakemaan palkkaa keittiön ovesta mutta pelästyi isoa mustaa koiraa ja piiloutui ruokakomeroon. Hän tuli ulos vasta kun kartanon emäntä Anna-Lisa Brander nouti hänet sieltä ystävällisesti nauraen.

 

Herääminen Ruususen unesta

Valkoinen kartano järven rannalla oli nähnyt kaikenlaista viimeisen 400 vuoden aikana. Nuijasodan voittaja Kaarle IX oli lahjoittanut sen sotapäällikölleen vuonna 1606. Isovihan aika. Tulipalo. Kansalaissota ja punaisten saapuminen. Evakkojen majoitus. Viimeisen 20 vuoden ajan kartano oli nukkunut Ruususen untaan hylättynä, kantaen yhä muistoja edellisistä omistajistaan: yläluokkaisesta elämästä juhlineen, tennisotteluineen, souteluineen järvellä. Lasten äänet portaissa. Musisointi Suuressa Salissa. Palvelijat, jotka nöyrinä täyttivät herrasväen toiveet. Kaikki tuo lepäsi muistoina vaatekaapeissa, lipastonlaatikoissa, arkistokaapeissa, ikkunaverhoissa, ruokakomeroissa, ullakolla.

Muistan yhä ensivierailuni tuohon maagiseen kartanoon toukokuussa 2009. Sen yläluokkainen ilmapiiri löi vasten kasvoja: sinä et kuulu tänne. Aika kartanossa oli kuin pysähtynyt, ikään kuin edelliset omistajat olisivat vain poistuneet lyhyeksi aikaa. Kaikissa viidessätoista sängyssä olivat vuodevaatteet odottamassa yöpyjiä. Kylpyhuoneissa seisoivat hammasharjat mukeissaan. Kesänvietto olisi voinut alkaa koska tahansa, sillä päivänvarjot ja tennismailat olivat tallella. Lapsille oli leluja, soittotaitoisille nuottivihkoja.

Tuosta vierailusta jäi kuitenkin siemen itämään. Halu päästä osalliseksi ja tutkia tuota historiaa. Pitkien neuvottelujen jälkeen kaupat kartanosta tehtiin maaliskuussa 2011 ja siitä alkoi tutkimusmatka kartanon historiaan.

Tärkein materiaali olivat kuitenkin sadat valokuvat, kartat, päiväkirjat, kirjeenvaihto ja asiakirjat, jotka todistavat kartanon historiasta. Näistä voisi ruotsinkielentaitoinen kirjoittaa vaikka kirjasarjan useiden kartanoon liittyneiden sukujen vaiheista historian pyörteissä.

Kartanon tarina on kuitenkin selviytymistarina: miten parinkymmenen vuoden unohduksen aikana syntyneet vauriot saadaan korjattua ja kartanoon palautettua elävä, tämänpäivän elämä kaikkinen mukavuuksineen ja vaatimuksineen. Tämä blogi tulee olemaan sekä historia-, sisustus- että remonttiblogi.